text.skipToContent text.skipToNavigation
background-image

Nellyn ja Noelin satumaiset seikkailut von Aho, Henry (eBook)

  • Erscheinungsdatum: 04.11.2016
  • Verlag: Books on Demand
eBook (ePUB)
15,99 €
inkl. gesetzl. MwSt.
Sofort per Download lieferbar

Online verfügbar

Nellyn ja Noelin satumaiset seikkailut

Nelly ja Noel ovat vilkkaita, omapäisiä, mutta kilttejä lapsia. He asuvat maalla, Teuvalla Perälän kylässä. Nelly ja Noel rakastavat seikkailuja. Joskus seikkailut voivat olla vaarallisia, mutta onneksi he eivät pelkää melkein mitään. Kumpikin on aina valmis uusiin koitoksiin. Kirjassa Nelly ja Noel kalastavat, kiipeilevät, ninjailevat, vakoilevat ja kokevat paljon muitakin sellaisia seikkailuja, jollaisia vain pienet lapset voivat kokea. Tervetuloa seikkailemaan Nellyn ja Noelin seuraan.

Produktinformationen

    Format: ePUB
    Kopierschutz: watermark
    Seitenzahl: 128
    Erscheinungsdatum: 04.11.2016
    Sprache: Finnisch
    ISBN: 9789523398009
    Verlag: Books on Demand
Weiterlesen weniger lesen

Nellyn ja Noelin satumaiset seikkailut

Tarina pelottavasta Homeloonista

KUVITTANUT: HENRY AHO

L ämmin syystuulen henkäys pyyhkäisi vaaleat, kiharaiset hiukset Nellyn otsalta. Nelly oli jo iso tyttö, melkein seitsemän. Siis kyllin vanha ja rohkea lähtemään yksin jännittävälle retkelle. Nelly oli kuullut ensimmäisen kerran Homeloonista naapurin tammalta eräänä sateisena heinäkuun iltana, jolloin tämä oli ollut laitumella. Nelly oli mennyt syöttämään sille ruohoa ja palkkioksi hevonen oli kertonut tarinan pelottavasta otuksesta.

Kukaan ei tiennyt, ainakaan naapurin hevosen kertoman mukaan, mistä Homelooni oli tullut Perälään. Se oli varsin kammottava otus. Sillä oli karvainen turkki ja suuret keltaiset hampaat. Se ei kai ollut eläin, sillä se kulki kahdella jalalla, aivan samoin kuin ihmisetkin. Tamma oli sanonut, että se on uskomattoman vaarallinen ja hirveä. Se saattoi syödä ihmisiä, varsinkin pieniä tyttöjä. Nelly ei sellaista pelännyt. Hän ei pelännyt mitään. Tai no, muumiohjelman Mörköä, mutta sitäkin vain öisin, kun oli pimeää ja puiden oksien varjot heijastuivat kuunvalossa huoneen seinille.

Nelly seisoi puisella terassilla, jonka isä oli kesällä nikkaroinut kuntoon. Muutaman naulan tasainen pää törrötti pystyssä kuin Kari-papan harmaat hiukset. Täysikuu lymysi taivaalla pilvien varjoissa. Se katseli alas Kytölänloukkoon. Kuu näytti siltä, kuin se olisi tiennyt jotain, mitä kukaan muu ei tiennyt. Sillä oli salaisuuksia, suuria salaisuuksia. Nelly tarkasti vielä kerran reppunsa sisällön. Kaikki oli mukana. Omena, vanukas, kaksi leipää, limua ja mikä tärkeintä, kamera, jolla hän voisi ikuistaa hirvityksen ja todistaa sen olemassaolon. Äiti oli kieltänyt Nellyä leikkimästä kameralla, mutta tämä ei ollut leikkiä vaan totista totta. Siksipä kameran lainaamisessa ei ollut mitään pahaa.

Kytölänloukolta ei ollut kuin yksi suunta. Tai kaksi, mutta Myrkkyyn päin Nelly ei tahtonut mennä. Siellä ei ollut yhtään mitään jännittävää. Ei ollut koskaan ollut, eikä varmaan tulisi koskaan olemaankaan. Sitä paitsi tamma oli kertonut, että Homelooni oli nähty Perälän keskustan suunnalla, Tanulan liepeillä. Tämän tiedon se oli saanut pääskysiltä. Vaikka pääskyset ovatkin aika ovelia ja joskus jopa ilkikurisia lintuja, nekään eivät vitsailisi niin vakavalla asialla. Toista oli siilien laita. Niiden juttuja ei pidä koskaan uskoa. Ei sitten niin milloinkaan.

Nellyllä oli hieno polkupyörä, eikä hän ollut enää moneen kuukauteen tarvinnut apupyöriä. Se oli hyvä, sillä apupyörät kitisivät kovaan ääneen ja ne sellaiset ovat tarkoitettu mamiksille, jollainen Nelly ei tosiaankaan ollut. Hän oli sitä mieltä, että Mörköä voi vähän pelätä, mutta apupyöriä ei sen ikäinen tyttö voinut enää käyttää. Ei sitten mitenkään. Niinpä Nelly oli keväällä opetellut ajamaan ilman tukea. Hän oli kaatunut muutaman kerran, mutta urheasti Nelly oli noussut ylös ja yrittänyt uudelleen. Muutamien kuhmujen, mustelmien ja asfaltti-ihottumien jälkeen sinnikkyys oli palkittu. Se oli ollut upea hetki. Melkein yhtä upea kuin se, kun Nelly oli saanut edellisenä jouluna lahjaksi uuden palapelin, jossa oli jopa sata palaa ja hän oli onnistunut kokoamaan sen. Nelly katsoi vielä kerran taivaalla mollottavaa kuuta, huokaisi syvään ja lähti matkaan.

Kytölänloukko oli pimeällä salaperäinen paikka. Kaikki paikat ovat salaperäisiä, kun on tarpeeksi hämärää. Etenkin silloin, kun ihmisiä ei näy mailla halmeilla ja ympäriltä kuuluu erilaisten eläinten ääniä. Nellyn polkupyörä kulki ääneti kuin syvä ja lempeä uni. Se ei rätissyt, ritissyt eikä kolissut. Isä oli rasvannut ketjut päivällä, koska Nelly oli sitä pyytänyt. Hän tiesi, että näin vaarallisella tutkimusretkellä pitäisi varusteiden olla kunnossa. Alkumatka oli hankala, sillä samana päivänä oli tiekarhu kulkenut pitkin hiekkateitä. Soratiet olivat t

Weiterlesen weniger lesen

Kundenbewertungen