text.skipToContent text.skipToNavigation
background-image

Ja kaukana siintää meri von Tenni, Riitta (eBook)

  • Verlag: Books on Demand
eBook (ePUB)
12,99 €
inkl. gesetzl. MwSt.
Sofort per Download lieferbar

Online verfügbar

Ja kaukana siintää meri

kertoo taiteilijaperheen elämästä 1930 -1950 lukujen Helsingissä ja kirjailijan ensi kosketuksesta Eurooppaan: Lontooseen, Pariisiin ja Berliiniin. Fiktiivinen romaani pohjautuu kirjeisiin, lehtikirjoituksiin ja kirjoittajan omiin muistoihin. Isäni, kirjailija Toivo Pekkasen kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Eläkkeelle jäätyäni syvennyin jälkeenjääneeseen kirjeenvaihtoon. Kiinnostukseni kohteena ovat erityisesti olleet isän nuoruuden kirjeet äidilleni Ainolle. Omansa äiti ilmeisesti on aikoinaan hävittänyt. Toivo Pekkasen tuotantoon keskittyneitä kirjallisuushistoriallisia tutkielmia on kirjoitettu lukuisia. Itse halusin kuitenkin tarkastella Toivo Pekkasta isänä, aviomiehenä ja perheenpäänä ja sovitella kirjeenvaihdosta löytämiäni uusia tietoja omiin muistoihini. Romaanissa seurataan Ainon ja Toivon tarinaa 1920-luvulta lähtien isän kuolemaan asti. Toivo on kirjailijauransa alussa, kun he päättävät avioitua, jättää Kotkan pikkukaupunkimiljöön ja muuttaa Helsinkiin. Yhteinen taival aloitetaan kuitenkin Korsossa, pääkaupunkiseudun liepeillä. Toivon ensimmäisen romaanin, Tehtaan varjossa, ilmestyminen mahdollistaa taloudellisesti hänen ensimmäisen Englanninmatkansa. Aino yrittää sopeutua Helsingissä asumiseen ja sen taiteilijapiireihin. Kun lasta perheeseen ei toiveista huolimatta moneen vuoteen ilmaannu, hän turhautuneena miettii, voiko pikkukaupunkilaisesta koskaan tulla helsinkiläistä ja kansakoulunkäyneestä hyväksyttyä kirjailijan vaimoa. Talvisodan aikana Toivo työskentelee Valtion tiedotuslaitoksella ja yrittää työn ohessa jatkaa omia kirjoitustöitään. Jatkosodan aikana perheen turvapaikaksi muodostuu Toivon yllättäen hankkima tontti pääkaupungin liepeiltä. Sinne nousee Ainolle ja lapsille paikka, jonne paeta Helsingin pommituksia ja missä harrastaa omavaraistaloutta. Kirjoittaja on Toivo Pekkasen tytär, kirjastonjohtaja ja intohimoinen Suomen lähihistoriaa käsittelevien romaanien lukija, joka eläkepäivillään on alkanut aktiivisesti harrastaa luovaa kirjoittamista.

Produktinformationen

    Format: ePUB
    Kopierschutz: watermark
    Seitenzahl: 384
    Sprache: Finnisch
    ISBN: 9789515687111
    Verlag: Books on Demand
Weiterlesen weniger lesen

Ja kaukana siintää meri

3

K etään muita ei ollut liikkeellä syyskuisena iltana, kun Aino vaelsi Kadettikoulun puiston lehmusten ja lehtikuusten varjostamia autioita hiekkakäytäviä. Kreikkalaiskatolisen kirkon kupoli kiilteli etäämpänä hämärtyvää taivasta vasten, kun taas Vehkalahden kirkon kellot kutsuivat puolestaan soitollaan ihmisiä luterilaisen kirkon suojiin. Hamina oli kielten, kansallisuuksien ja uskontojen sekamelska.

Hän istahti varjoisalle penkille, vetäisi hytisten ruskeaa villajakkuaan tiiviimmin harteille ja kuunteli hiljaisuutta. Mereltä huokuva tuulenhenkäys oli jo syksyisen viileä. Muistikuvat lämpimänä hehkuneesta kesästä palasivat mieleen. Hän muisti suunnattoman helpotuksen tunteen, kun toukokuussa oli kuullut päässeensä kesäksi töihin Aholaisen kahvilaan. Ei tietysti paraatipuolelle tarjoilemaan, mutta keittiössäkin sai tehdä siistiä sisätyötä. Painavien kahvipannujen ja kattiloiden nosteleminen oli kuitenkin toista, kun mennä aamuisin satamalaiturille norkoilemaan, olisiko naisille tarjolla päiväksi laivojen lastaus - tai purkutöitä. Liikkuessaan kahvin ja tuoreiden leivonnaisten tuoksuisessa keittiössä, hän oli tuntenut kuuluvansa etuoikeutettujen joukkoon.

Kesä oli Ainon mielestä paras vuodenaika. Silloin ei tarvinnut olla huolissaan mistään. Kesällä ihmisellä oli oikeus pelkästään elää ja olla onnellinen. Aurinko lämmitti, merestä sai tuoretta kalaa, maasta perunoita eikä ollut pakko syödä tynnyreistä iänikuisia suolakaloja tai sianlihapaloja eikä hytistä jäätävässä merituulessa niin kuin talvisaikaan.

Ja kesällä oli ihmisille tarjolla monenlaisia huveja. Lauantai-iltaisin järjestettiin Tervaniemessä usein tanssit. Iloinen haitarimusiikki soi ja oli mahdollisuus tavata tuttuja ja vieraita ja samalla unohtaa arkielämän harmaus ja äitien neuvot ja varoitukset.

Ainon mieleen palautuivat Kuorsalon saaren kesäjuhlat. Niihin oli kerääntynyt paljon väkeä; osa oli tullut vuoromoottoreilla Haminasta, mutta kaukaisimmat vieraat olivat Virosta ja liikkeellä omilla veneillään. Kun tiedossa oli runonlausuntaa ja muuta korkeatasoista ohjelmaa oli paikalla parempaa väkeä lääkäriä ja kauppiasta myöten ja oli joukossa muutama taiteilijakin.

Hän tiesi, että juuri ohjelman vuoksi vanhemmat päästivät nuoret helpommin kesäjuhliin kuin tavallisiin tansseihin ja kerättiinhän niillä rahaa saaren koulun ja kirjaston toiminnan hyväksi.

Hienosta ohjelmasta huolimatta nuorten mielestä juhlien kohokohta oli kuitenkin illan päättävät tanssit.

Tyttöjoukko, Aino muiden mukana, asteli tirskahdellen ja toinen toistaan tönien kohti tanssilavaa. Eihän sitä koskaan tiennyt kenet siellä tapaisi, he ajattelivat. Vaikka jonkun, joka muuttaisi nuoren naisen elämän suunnan.

Lavalle johtava polku oli vuosien mittaan muodostunut ja satojen jalkojen tallaama. Sitä peitti ruskeiden männynneulasten muodostama liukas matto, joka sai harvoin kengissä kulkevat jalat lipsumaan mukavasti. Joukko pysähtyi aukion laitaan ja viillytteli itseään mereltä puhaltavassa suolan tuoksuisessa tuulessa.

Lava oli rakennettu kivien päälle reilusti maanpinnan yläpuolelle. Sen sivustoja kiertävät istuimet muodostivat aitauksen, jota ympäröi havumetsän pihkainen tuoksu.

Aino rakasti tanssimista. Kotona yksin ollessaan hän usein innostui pyörähtelemään ja tavoittelemaan jenkan ja polkan askeleita. Mutta tanssipaikoilla oli oltava tarkka. Oli seurattava toisesta silmäkulmasta miesten tanssitaitoja ja humaltumisen astetta. Mamma oli painottanut, että nuorten naisten oli syytä olla varuillaan.

- Tyttö voi helposti menettää hyvän maineensa, mutta sen takaisin saanti on liki mahdottomuus, mamma oli taas viimeisiksi sanoiksi sanonut, kun Aino oli pysähtynyt ennen lähtöään ovensuupeilin eteen kohentamaan hiuksiaan.

Tyttöjoukko tungeksi istumaan lavan reunustalle. Rohkeimmat loivat arvioivan katseen toisella reunalla s

Weiterlesen weniger lesen

Kundenbewertungen