text.skipToContent text.skipToNavigation
background-image

Tyhjät kädet von Sjöblom, Pekka (eBook)

  • Erscheinungsdatum: 03.03.2017
  • Verlag: Books on Demand
eBook (ePUB)
4,49 €
inkl. gesetzl. MwSt.
Sofort per Download lieferbar

Online verfügbar

Tyhjät kädet

Majakat ovat merenkululle hyvin tärkeitä laitoksia. Niiden toiminta on joko sen valtion tehtävä, tai sitten niiden yritysten, joiden osia majakassa on. Tällaisen osan huolto kuuluu sen valmistajalle. Kun suomalainen asentaja saa tehtäväksee Austraaliassa sijaitsevan majakan huollon, sen piti olla nopeasti suoritettu, mutta kansainvälinen rikollisuus puuttui peliin. Kaapparit hylkäsivät hänet autiolle saarelle ilman mitään pelastumisen edellytyksiä. Kirja "Paljain käsin" kertoo hänen tarinansa. Innostus kirjoittamissen on ollut aina harrastukseni. Nyt on valmiita useita käsikirjoituksia. Teksti ei ehkä ole kieliopillisesti oikein, koska koulutuspohjani on puutteellinen. Toivon kuitenkin lukijoilta ymmärrystä ja enemmän luetun ymmärtämistä, kuin sen kirjoituasun huomioimista. On vaikeaa saada tapahtumia aikajärjestyksee, joten sekin on omiaan vaikeuttamassa lukemista. Kuitenkin toivotan miellyttäviä lukuhetkiä.

Produktinformationen

    Format: ePUB
    Kopierschutz: none
    Seitenzahl: 219
    Erscheinungsdatum: 03.03.2017
    Sprache: Finnisch
    ISBN: 9789523393417
    Verlag: Books on Demand
Weiterlesen weniger lesen

Tyhjät kädet

1. Luku. Yksin.

Iso kumivene lähtee rannasta. Se peruttaa hitaasti kohti syvempää vettä. Keulassa seisoo aseistettu mies, hän joka kylmästi komensi minut hyppäämään veteen. Ilmekään ei kerro mitä hän miettii, kun näkee minut yksinäisen saaren rantavedessä. Kun vene on erkaantunut riittävän kauaksi se kääntyy kohti avomerta, ja mies sen keulassa istuutuu tuhdolle. Vene kiihdyttää vauhtia ja pujahtaa riutan aukosta läpi. Se kääntää keulansa kohti paikallaan seisovaa rahtialusta. Näen vielä kuinka vene nostetaan laivan kannelle. Musta savupilvi laivan savupiipusta kertoo että alus on lähtenyt liikkeelle.

Kaikki sai alkunsa siitä kun lentolippuni hylättiin ja jouduin lähtemään paluumatkalle rahtilaivan matkustajana. Olin ollut työkomennuksella kansainvälisen majakkalaitosten huoltoyhtiön palkollisena Australiassa. Koska yhtiö lupasi päivärahat niiltä päiviltä jotka kuluu hitaan rahtilaivan matkassa, en katsonut mitään syytä kieltäytyä. Intialaisen laivayhtiön alus oli hyväkuntoinen ja kaikki oli kohdallaan. Mutta sitten tilanne muuttui. Olimme seilanneet jo useita päiviä, kun eräänä yönä 7 tai 8 miehen, aseistautunut ryhmä, valtasi aluksen. En tiedä miten se tapahtui, mutta minut herätettiin ja kysyttiin miksi olen aluksessa. Selitin että olen palaamassa työkomennukselta. Kun kerroin työstäni ja siitä kohteesta jossa olin ollut, kaappaajien johtaja komensi minut suljettavaksi hyttiini. Matka jatkui jälleen useita päiviä niin että pääsin vain aterioimaan ja kävelemään kannella vähän aikaa. Vartija seisoi ylemmällä täkillä katsellen minua. Lopulta minut käskettiin salonkiin. Johtaja ja laivan kapteeni keskustelivat kohtalostani. Ymmärsin että kaapparit eivät halunneet että minusta tulee julkisuuteen tieto että olen laivalla. Kaikki miehistön jäsenet oli aasialaisia merimiehiä. Minä, Euroopan ja EY kansalaisena saisin yleisen huomion laajemmalle kuin vaan Intialaiset miehistön jäsenet. Missään vaiheessa ei kuitenkaan minun tappamiseni ollut kysymyksessä. Niinpä minut kuljetettiin autiolle saarelle jossa nyt mietin mitä mahdollisuuksia minulla oLähden kohti viidakkoa. Jotain ruokaa on saatava ja myös vettä koska hikoilen runsaasti. Otan käteeni noin metrin mittaisen kepin koska en tiedä mitä viidakko pitää sisällään. Aluskasvullisuus on aluksi runsasta, mutta sen jälkeen puut valtaa alaa. Etsin jotakin hedelmäpuuta. Uskon että banaanipuut kasvaa täällä. Olen oikeassa sillä lähes heti silmiini osuu banaanipuu. Villibanaani on vain hieman sormeani isompi. Osa banaaneista on vielä vihreitä, mutta tertuissa on myös keltaisia. Puu ei ole korkea, joten yletyn poimimaan ison määrän keltaisia banaaneja. Täytän taskuni ja kuorin yhden. Maku on voimakas mutta syötävä kuitenkin. Syön vielä toisen ja mietin mitä juomista voi keksiä. Vilkaisu ympärille. Kookospalmun runko näkyy sivummalla. Sen alta maasta paljastuu kookospähkinöitä. Valitsen muutaman ja poistun viidakosta. Kepillä ei pähkinää saa avattua, joten lähden kohti oikealla näkyvää kalliota. Vilkaisen ylös ja puiden välistä pilkottaa vuoren huippu. Arvelen sen olevan noin kahdeksan kilometrin päässä. Eli saari on iso.

Saavun kallion luokse ja lasken pähkinät maahan. Lähden etsimään jotakin kiveä jolla saisin pähkinän rikki. Eräässä kohdassa on kallio rikkoutunut ja sieltä löydän pari kiveä. Toinen on kolmion muotoinen ja siinä on yksi terävä särmä. Sitten alkaa pähkinän takominen. Yritän hakata siihen reiän. Uskomattoman kova kuori antaa lopulta periksi. Kauniin valkoinen kookosmaito maistuu hyvälle. Juon koko pähkinän maidon. Sen jälkeen vielä banaania.

Kaikessa touhuamisessa on kulunut monta tunti. Aurinko on jo melko alhaalla. On keksittävä miten voin nukkua. Palailen alkuperäiselle paikalle. Lähelle viidakon reunaa, mihin jätän loput banaanit ja pähkinät. Suunnistan korkeiden kookospalm

Weiterlesen weniger lesen

Kundenbewertungen